|
OMIN SANOIN osiossa kysyimme seurassamme treenaavilta mm. näitä asioita; nimi, ikä, missä päin asuu, mitä lajeistamme treenaa ja kauanko on treenannut. Lisäksi tiedustelimme kuinka alun perin tuli aloittaneeksi ja mitä kautta löysi seuramme, mikä on treenien parasta antia ja mikä meidän seurassa on parasta. Vielä halusimme tietää mitä konkreettista hyötyä saa harjoittelusta ja mitä kukin haluaisi sanoa Sinulle, aloittamista harkitsevalle. Lopuksi pyysimme antamaan risuja ja ruusuja. |
|
|
OMIN SANOIN
Minun nimeni on Marlon Hopia. Olen 10 vuotias poika espoon vanhasta kartanosta. Tammikuussa 2018 tulee täyteen 3 vuotta treenejä SSKF:ssä. Käyn junioritunneilla maanantaisin ja keskiviikkosin. Mun valmentajina on ollu aina Peter, Kristina ja Jarmo. Nyt alotti myös Sinikka valmentamisen. Mä alotin silloin kun olin ekalla koulussa. Mun eka syksy ei sujunu opettajien mielestä kovin hyvin koska olen aika puhelias poika. Joululomien aikana äiti oli ottanu selvää että tämmönen harrastus auttaisi keskittymisessä ja niin mä alotin tammikuussa silloin. On ollut tosi hauskaa! Tykkään kaikesta treeneissä. Mä opin käyttää käsiä ja jalkoja ja ehkä vähän päätäki😅 Mul on aik huono tasapaino nii siinä olen kehittyny ja ehk osaan olla paremmi hiljaa ja keskittyä. Parasta on se että oppii koko ajan uusii juttui vaikka välil tuntuu ettei yhtää osaa ja sit valmentajat on lisäks mun kavereita. Ja kaikki jotka treenaa on kavereita. Kavereiden kaa on kiva treenaa😊 Risut on se että on aika kaukana. Ja ruusut on se että kaikki on kivoja! Mun toinen perhe😊 Tää harrastus on kivaa. Sopii mun mielestä kaikille! Tulee vaan kokeilee nii nää valkut osaa ohjata ketä vaa. Sit joku päivä huomaa että MÄ OSAAN! Tuu mukaan! Marlon |
|
OMIN SANOIN
nimi – Ville-Vertti Vähätalo
ikä - 15
missä asut -Kulosaari
mitä harrastat SSKFllä - Potkunyrkkeilyä
kauanko olet harrastanut – N. 2 kuukautta
kuinka alun perin tulit aloittaneeksi ja miten löysit SSKFn – Olin kiinnostunut potkunyrkkeilystä ja päätin tulla kokeilemaan ja löysin netistä.
mikä on treenien paras anti – Monipuoliset treenit ja uuden oppiminen.
mikä on parasta SSKFssä - Hyvät ja auttavat valmentajat, kaikki otetaan huomioon, mukavat treenikaverit ja kovat treenit.
mitä konkreettista hyötyä olet saanut harjoittelun seurauksena – Oppinut uusia tekniikoita ja liikkeitä.
miten toivoisit SSKFn laajentavan tai parantavan toimintaansa – Tulisi enemmän saleja esim. Itä-Helsinkiin.
mitä toivoisit vähemmän – ei tule mitään mieleen.
terveiset treenaamisen aloittamista harkitseville – Kokeilemaan vaan.
nimi – Ville-Vertti Vähätalo
ikä - 15
missä asut -Kulosaari
mitä harrastat SSKFllä - Potkunyrkkeilyä
kauanko olet harrastanut – N. 2 kuukautta
kuinka alun perin tulit aloittaneeksi ja miten löysit SSKFn – Olin kiinnostunut potkunyrkkeilystä ja päätin tulla kokeilemaan ja löysin netistä.
mikä on treenien paras anti – Monipuoliset treenit ja uuden oppiminen.
mikä on parasta SSKFssä - Hyvät ja auttavat valmentajat, kaikki otetaan huomioon, mukavat treenikaverit ja kovat treenit.
mitä konkreettista hyötyä olet saanut harjoittelun seurauksena – Oppinut uusia tekniikoita ja liikkeitä.
miten toivoisit SSKFn laajentavan tai parantavan toimintaansa – Tulisi enemmän saleja esim. Itä-Helsinkiin.
mitä toivoisit vähemmän – ei tule mitään mieleen.
terveiset treenaamisen aloittamista harkitseville – Kokeilemaan vaan.
|
OMIN SANOIN
|
|
OMIN SANOIN
- Olen Sara, 42-vuotias, ja asun Pitäjänmäellä.
- Käyn TempoCombat-tunneilla ja sen lisäksi olen käynyt yksityistunneilla harjoittelemassa Peterin kanssa nyt kuukauden verran.
- Aloitin treenaamisen seurassa alun perin 2008. Heräsin yhtenä aamuna siihen, että halusin aloittaa kickboxingin. Kerroin asiasta siskolleni, joka sanoi tietävänsä henkilön (Peterin), joka valmentaa kyseistä lajia. Menimme sitten yhdessä kokeilemaan ja sillä tiellä nyt ollaan.
- Parasta treenaamisessa on koordinaation ja tasapainon kehittyminen sekä tietysti niska- ja hartiakipujen ehkäisy.
- SSKF:ssä parasta ovat ohjaajat sekä paikan henki. Kaikki tuntevat toisensa ja sen vuoksi ilmapiiri on aina iloinen. Ohjaajat tietävät harjoittelijoiden nimet ja tuntevat heidät ja ovat kiinnostuneita harjoittelijoista, joten treenaamisessa ei ole rahastuksen makua, kuten muilla saleilla voi olla.
- Konkreettista hyötyä treenaamisesta on tietysti fysiikan kehittyminen sekä muihin ihmisiin tutustuminen.
- Mikäli innostusta ja kiinnostusta riittää, kannattaa ehdottomasti tulla kokeilemaan treenaamista. Minäkin, joka olen arka, löysin hyvät tunnit TempoCombatista itselleni. Lajeja on sen verran, että jokainen löytää sen omansa: sekä kamppailulajeista kiinnostuneet valmiiksi rohkeat, että hitaammin aloittavat arkajalat.
- SSKF:lle kiitokset hyvän ilmapiirin luomisesta ja kannustuksesta, jota löytyy kaikkia kohtaan. Tunneilla on kivaa!
OMIN SANOIN
15-vuotias innokas minä, ensimmäisessä Kung Fu puvussa
|
Moikka, olen Kristina, Helsingistä. Aloitin treenaamaan Peterin ohjauksessa Kung Fua stadikalla 15-vuotiaana ja jo aivan seuran alkumetreillä. Lajin ja seuran pariin löysin tieni ystäväni vanavedessä joka aloitti harrastuksen piirun verran aiemmin. Hetken touhua katseltuani totesin, että meno oli niin mukavan näköistä että kokeiltavahan sitä oli itsekin. Niinpä lopetin klassisen baletin, jota olin sitäkin ehtinyt jo tahkota kymmenen vuotta, ja siirryin toiseen pitkäjännitteiseen ja kurinalaiseen lajiin. Enkä ole päivääkään vaihtoa katunut!
Tänä päivänä ei enää voi puhua niinkään harrastuksesta kuin elämäntavasta. Minut löytääkin salilta päivittäin milloin mopin varresta, milloin tiskin takaa tai vastaamasta sähköposteihin. Häärään ohjaajana mukana tunneilla, osallistun aktiivisesti aikataulujen suunnitteluun ja tapahtumien sekä reissujen ideointiin ja järjestämiseen. Treenaan edelleen itsekin aktiivisesti, kuten kaikki ohjaajamme. Oma suhtautuminen treenaukseen on vuosien varrella muuttunut aikamoisestikin. Alun intopiukeus ja aina täysillä painaminen on muuttunut enemmän harkitsevampaan, itsepuolustuspainotteiseen suuntaan. Tänä päivänä ymmärrän tekniikoita paremmin, osaan soveltaa niitä laajemmin ja halu oppia lisää koko ajan on kasvanut. Jokainen uusi päivä treeneissä on uusi mahdollisuus uusiin oivalluksiin! Konkreettisin hyöty on ilman muuta hyvä fyysinen kunto. Arvokkain oppi on ollut itsepuolustustilanteesta selviytyminen, saamieni oppien avulla, josta olen ikuisesti opettajalleni Peter Gibsonille kiitollinen. Parasta on ehdottomasti ollut tutustuminen uusiin ihmisiin joista osasta on vuosien varrella tullut enemmän kuin ystäviä. Voin siis pitkällä kokemuksellani mitä lämpimimmin suositella harrastamisen aloittamista aivan kaikille. Lajeja, haasteita, kannustusta ja iloisia ihmisiä löytyy vaikka millä mitalla vain Sinä puutut joukostamme. Tervetuloa mukaan! |
OMIN SANOIN
OMIN SANOIN
Sinikka
synt. -90
Espoo Leppävaara
Lajeina potkunyrkkeily, sanda ja CCS. Lisäksi vuodesta 2016 olen ollut mukana junioritoiminnassa apuohjaajana. Olen siis vähän joka tunnin höylä.
Seuran väreissä olen ollut vuodesta 2008.
Omalla taustallani on pienenä aloitettu kilpakeilaus, jonka ohessa aloitin kuntonyrkkeilyn 13-vuotiaana yhden SSKF:n entisen valmentajan opastamana muualla. Keilaus ei kuitenkaan enää tuntunut omalta lajilta, minkä takia lopetin sen 16-vuotiaana. Etsin pari vuotta omaa lajia, kunnes äitini vinkkasi löytämästään salista Pitäjänmäellä. Aloitin treenaamaan SSKF:llä hänen vanavedessään ensin Tempo Combat-tunnilla. Liikkeen yhdistäminen musiikkiin ja sen rytmiin tuntui itselle luontevalta, sillä tanssiminen on ollut itselle aina tärkeä ja läheinen harrastus.
Potkunyrkkeilyn perusliikkeitä hiottiin Tempo Combatissa noin vuoden verran, kunnes aloitin potkunyrkkeilyn lajitunneilla. En tiedä olisinko uskaltanut siirtyä niin nopeasti tai lainkaan lajitreeneihin silloisen ujouteni takia ilman päävalmentaja Peter Gibsonin sanoja. Sen takia Peterin sanat ovatkin varmasti jääneetkin mieleen, kun kysyin, voisinko tulla kokeilemaan potkunyrkkeilyä.
”You come, if you want” oli paras mahdollinen vastaus. Ja minähän halusin ja haluan edelleen, ja sillä tiellä nyt vieläkin ollaan. Ensimmäisissä potkunyrkkeilytreeneissä näin Gibsonin treenauttavan kahta poikaa kisoihin. Vaikutuin näkemästäni ja päätin, että minusta tulee yhtä hyvä kuin noista kahdesta pojasta. Matka siihen on vielä suhteellisen pitkä. Samalla syttyi pieni kipinä kilpailemiseen.
Parasta treeneissä on fyysisyys, monipuolisuus ja monialainen haastavuus (niin fyysisesti kuin psyykkisesti), joihin alun perinkin aloittaessani ihastuin. Kehitys ei pääse pysähtymään, sillä Peter haastaa sinut valmentajana niin ajatuksen kuin tekemisen tasolla, jos olet siihen vain itse valmis. Hän raottaa ja avaa uusia ovia kehityksesi tahdissa, mikä kasvattaa omaa tiedonjanoasi ymmärtäessäsi, kuinka rajallinen oma tietämyksesi asiasta loppu peleissä on. Ja kuinka paljon on vielä opittavaa ja ymmärrettävää. Tämä on rautaista ammattimaisuutta, johon en ole aiemmin aikaisempien lajien valmentajien kanssa törmännyt, ja jolle annan suuren arvon. Näiden asioiden lisäksi on pakko mainita treenikaverit, joita ilman kaikki hauskuus ei tuntuisi juuri miltään, ja joiden neuvojen ja kannustuksen voimalla saa aina puskettua itseään vähän lähemmäksi omia tavoitteitaan.
Suomen Shaolin Kung Fussa parasta on ehdottomasti henki ja ilmapiiri, jotka päävalmentaja Peter on luonut ympärilleen yhdessä muiden valmentajien kanssa. Koska lajin harrastaminen ei ole itselle pelkästään urheilua, vaan edustaa myös tiettyjä arvoja kuten ystävyys, tasavertaisuus, kunnioitus, kurinalaisuus ja periksi antamattomuus. Nämä arvot toteutuvat ja näkyvät salin toiminnassa tavalla, jolla se erottuu muista edukseen, tehden SSKF:stä itselle sen parhaan kotisalin ja –seuran.
Sinikka
synt. -90
Espoo Leppävaara
Lajeina potkunyrkkeily, sanda ja CCS. Lisäksi vuodesta 2016 olen ollut mukana junioritoiminnassa apuohjaajana. Olen siis vähän joka tunnin höylä.
Seuran väreissä olen ollut vuodesta 2008.
Omalla taustallani on pienenä aloitettu kilpakeilaus, jonka ohessa aloitin kuntonyrkkeilyn 13-vuotiaana yhden SSKF:n entisen valmentajan opastamana muualla. Keilaus ei kuitenkaan enää tuntunut omalta lajilta, minkä takia lopetin sen 16-vuotiaana. Etsin pari vuotta omaa lajia, kunnes äitini vinkkasi löytämästään salista Pitäjänmäellä. Aloitin treenaamaan SSKF:llä hänen vanavedessään ensin Tempo Combat-tunnilla. Liikkeen yhdistäminen musiikkiin ja sen rytmiin tuntui itselle luontevalta, sillä tanssiminen on ollut itselle aina tärkeä ja läheinen harrastus.
Potkunyrkkeilyn perusliikkeitä hiottiin Tempo Combatissa noin vuoden verran, kunnes aloitin potkunyrkkeilyn lajitunneilla. En tiedä olisinko uskaltanut siirtyä niin nopeasti tai lainkaan lajitreeneihin silloisen ujouteni takia ilman päävalmentaja Peter Gibsonin sanoja. Sen takia Peterin sanat ovatkin varmasti jääneetkin mieleen, kun kysyin, voisinko tulla kokeilemaan potkunyrkkeilyä.
”You come, if you want” oli paras mahdollinen vastaus. Ja minähän halusin ja haluan edelleen, ja sillä tiellä nyt vieläkin ollaan. Ensimmäisissä potkunyrkkeilytreeneissä näin Gibsonin treenauttavan kahta poikaa kisoihin. Vaikutuin näkemästäni ja päätin, että minusta tulee yhtä hyvä kuin noista kahdesta pojasta. Matka siihen on vielä suhteellisen pitkä. Samalla syttyi pieni kipinä kilpailemiseen.
Parasta treeneissä on fyysisyys, monipuolisuus ja monialainen haastavuus (niin fyysisesti kuin psyykkisesti), joihin alun perinkin aloittaessani ihastuin. Kehitys ei pääse pysähtymään, sillä Peter haastaa sinut valmentajana niin ajatuksen kuin tekemisen tasolla, jos olet siihen vain itse valmis. Hän raottaa ja avaa uusia ovia kehityksesi tahdissa, mikä kasvattaa omaa tiedonjanoasi ymmärtäessäsi, kuinka rajallinen oma tietämyksesi asiasta loppu peleissä on. Ja kuinka paljon on vielä opittavaa ja ymmärrettävää. Tämä on rautaista ammattimaisuutta, johon en ole aiemmin aikaisempien lajien valmentajien kanssa törmännyt, ja jolle annan suuren arvon. Näiden asioiden lisäksi on pakko mainita treenikaverit, joita ilman kaikki hauskuus ei tuntuisi juuri miltään, ja joiden neuvojen ja kannustuksen voimalla saa aina puskettua itseään vähän lähemmäksi omia tavoitteitaan.
Suomen Shaolin Kung Fussa parasta on ehdottomasti henki ja ilmapiiri, jotka päävalmentaja Peter on luonut ympärilleen yhdessä muiden valmentajien kanssa. Koska lajin harrastaminen ei ole itselle pelkästään urheilua, vaan edustaa myös tiettyjä arvoja kuten ystävyys, tasavertaisuus, kunnioitus, kurinalaisuus ja periksi antamattomuus. Nämä arvot toteutuvat ja näkyvät salin toiminnassa tavalla, jolla se erottuu muista edukseen, tehden SSKF:stä itselle sen parhaan kotisalin ja –seuran.
|
Hienoa ja silmäänpistävää on myös, että treenaajiin mahtuu kaikennäköisiä ja kokoisia ihmisiä hyvin erilaisista taustoista. ”Tiettyjä ihmistyyppejä” ei ole valikoitunut pelkästään mukaan, vaan sinut otetaan ihmisenä muiden ihmisten joukkoon taitotasoon tai muihin seikkoihin katsomatta. Tämä näkyy rikkautena myös treeniarjessa.
Harjoittelu on laittanut minut tunnistamaan ja kohtaamaan heikkouteni, pelkoni sekä tutustumaan itseeni, mikä on kasvattanut minua - kehittyäkseni lajissa ottelijana ja tullakseni paremmaksi. Kovan treenaamiseen päälle tuntuu vähintään yhtä hienolta voittaa itsensä ja huomata oma kehityksensä määrätietoisen työn myötä! Ota avoin mieli mukaasi, laita sydän paikoilleen ja valmistaudu oppimaan uutta, niin et voi välttyä onnistumisen kokemuksilta ja riemulta! Olen kiitollinen valmentajille, seuralle ja sen muille jäsenille mahdollisuudesta olla osa tätä perhettä. |
|
|
OMIN SANOIN
|
OMIN SANOIN
OMIN SANOIN
OMIN SANOIN
OMIN SANOIN
OMIN SANOIN
OMIN SANOIN
OMIN SANOIN
|
Alex P, 8, Helsinki
Juniori <1v kiinnostus kungfuun Hippa , kuntoilu Oppii puolustautumaan hyökkäyksiltä Potkut saanut tehokkaamaksi ja se hyödyttää jalkapallossa Rohkeasti mukaan Tina P, 10, Helsinki Juniori <1v Pikkuveljen ja isän mukana treeneihin lähtien Hippa , kuntoilu Oppii puolustautumaan hyökkäyksiltä Potkut saanut tehokkaamaksi ja se hyödyttää jalkapallossa Rohkeasti mukaan Ville, 37, Helsinki Junioreiden kanssa <1v Etsiskelin pitkään paikkaa jossa lapsen kanssa saa treenata yhdessä tekniikat, kuntoilu ja hyvä tunnelma Hyvät tekniikat ja mukavat ohjaajat Mukava harrastus josta saa uusia ajatuksia Rohkeasti mukaan |
|
OMIN SANOIN
OMIN SANOIN
Nimi: Tomi Lattu
Ikä: 31
Missä asut: Espoo
Törmäsin työmatkalla SSKF:n ulkomainokseen ja tutustuttuani www-sivuihin päätin käydä kokeilemassa treenejä. Olen opiskeluaikoinani harrastanut aikidoa, judoa ja karatea, mutta lyönti- ja potkutekniikat ovat aina jääneet pienemmälle huomiolle - nyt olisikin loistava tilaisuus korjata puutteita kickboxing-treenien muodossa.
Vaikka olenkin vasta alkutaipaleella, kuuden viikon treenien jälkeen olen jo huomannut parannusta tekniikan, kunnon ja liikkuvuuden osalta. Vuosien aikana toimistotyössä jähmettyneet nivelet ovat saaneet uutta liikettä ja painokin on lähtenyt putoamaan lähes itsestään.
Treeneissä parasta on Peterin ja Kristinan asiantunteva ja ystävällinen opetus. Ilmapiiri on kannustava ja iloinen. Vaikka kyseessä on kilpaurheilulaji, ei kenelläkään ole tarvetta päteä, vaan kaikessa tekemisessä näkyy kunnioitus toisia harrastajia kohtaan. Edistyneemmät treenaajat jaksavat auttaa kärsivällisesti, kun välillä tuntuu että jopa vasen ja oikea ovat täysin sekaisin.
Peter ottaa huomioon hyvin paikalla olevien taitotason, ja jokainen harrastaja saa varmasti hyvän ja turvallisen treenin, oli kyseessä sitten vasta-alkaja tai kokeneempi kamppailija. Harjoituskerrat ovat myös sopivan vaihtelevia ja mielenkiintoisia. Joskus hakataan säkkiä ja tehdään kunnon hikitreeniä, toisinaan taas keskitytään enemmän tekniikan yksityiskohtien hiomiseen.
Suosittelen lämmöllä kokeilemaan harjoittelua SSKF:ssä!
-Tomi
Nimi: Tomi Lattu
Ikä: 31
Missä asut: Espoo
Törmäsin työmatkalla SSKF:n ulkomainokseen ja tutustuttuani www-sivuihin päätin käydä kokeilemassa treenejä. Olen opiskeluaikoinani harrastanut aikidoa, judoa ja karatea, mutta lyönti- ja potkutekniikat ovat aina jääneet pienemmälle huomiolle - nyt olisikin loistava tilaisuus korjata puutteita kickboxing-treenien muodossa.
Vaikka olenkin vasta alkutaipaleella, kuuden viikon treenien jälkeen olen jo huomannut parannusta tekniikan, kunnon ja liikkuvuuden osalta. Vuosien aikana toimistotyössä jähmettyneet nivelet ovat saaneet uutta liikettä ja painokin on lähtenyt putoamaan lähes itsestään.
Treeneissä parasta on Peterin ja Kristinan asiantunteva ja ystävällinen opetus. Ilmapiiri on kannustava ja iloinen. Vaikka kyseessä on kilpaurheilulaji, ei kenelläkään ole tarvetta päteä, vaan kaikessa tekemisessä näkyy kunnioitus toisia harrastajia kohtaan. Edistyneemmät treenaajat jaksavat auttaa kärsivällisesti, kun välillä tuntuu että jopa vasen ja oikea ovat täysin sekaisin.
Peter ottaa huomioon hyvin paikalla olevien taitotason, ja jokainen harrastaja saa varmasti hyvän ja turvallisen treenin, oli kyseessä sitten vasta-alkaja tai kokeneempi kamppailija. Harjoituskerrat ovat myös sopivan vaihtelevia ja mielenkiintoisia. Joskus hakataan säkkiä ja tehdään kunnon hikitreeniä, toisinaan taas keskitytään enemmän tekniikan yksityiskohtien hiomiseen.
Suosittelen lämmöllä kokeilemaan harjoittelua SSKF:ssä!
-Tomi
|
OMIN SANOIN
- Antti Tanttu - Espoo, Tapiola - Kung-fu, FMA, CCS - 3,5 vuotta - Halusin aloittaa jonkin kamppailulajin ja löysin SSKF:n tiedot netistä ja päätin kokeilla. Sille tielle jäin. - Monipuoliset ja haastavat tekniikat - Hyvät valmentajat ja hyvä yhteishenki - Kehon- ja mielenhallinta sekä fyysinen kunto ovat parantuneet - Suosittelen lämpimästi kiinnostavan monipuolisen harrastuksen aloittamista - Kiitos valmentajille kärsivällisestä ohjaamisesta. Ja sparria ei ole koskaan liikaa |
|
OMIN SANOIN
OMIN SANOIN
OMIN SANOIN
Olen Marusja, yrittäjä, vaimo ja kolmen pojan äiti Espoosta. Vanhin poikani on 23-vuotias, keskimmäinen lukion toisella eli 17-vuotias ja kuopukseni on ala-asteen toisella luokalla ja ikää siis 8-vuotta. Kaikkia heitä yhdistää sama piirre, tietty yltiösosiaalisuus ja sisäinen kuplinta. Piirre on ollut aina ongelma, varsinkin nyt kuopukselleni on tullut koulumaailmassa harmillisen paljon vaikeuksia. Hän pärjää hyvin tehtävissä, mutta hiljaa paikallaan istuminen on kovin työlästä, tälle äidin pienelle tulisielulle. Miksikö kerron tämän tässä? Siksi, koska juuri sen vuoksi löysin/löysimme tiemme tänne SSKF:ään.
Luin kirjoja, artikkeleita lehdistä, kävin luennoilla ja oivalsin tärkeitä asioita. Jos lapsella on vaikeus keskittyä, tulisi asioita tehdä rutiininomaisesti. Pitäisi suurin piirtein pitää ajoista kiinni ja harrastaa paljon liikuntaa, mikä taas auttaisi lasta yrittämään keskittyen hallitsemaan omaa kehoansa. Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen. Tämä äiti googletti ja googletti. Seuraavaksi löytyi laji, kung fu... ahaa... ja lopulta löytyi salikin.
Tammikuussa 2014 heti joululomien päätyttyä ja koulujen jo alettua suuntasimme varsin jännittyneen 7-vuotiaan poikani kanssa ekoihin harkkoihin. Poika sujahti joukkoon riemuissaan ja on ollut ekoista harkoista tähän päivään asti yhtä innokas treeneihin lähtijä. Samanlainen kohellus ja sähellys jatkuu mutta ehkä kuitenkin hieman hallitummin. Toivon, uskon jopa luotan siihen että pitkäjänteisyys ja säännöllisyys palkitaan joskus tulevaisuudessa. Siitä todella valtava iso kimppu kiitosta kuuluu meidän ihanille valmentajillemme, jotka aina yhtä kärsivällisesti jaksavat ymmärtää ja innostaa poikaa ja sen äitiä...
Niinpä! Innostuin itsekin! Aloin ensin käymään pojan kanssa treeneissä ja hetken päästä kävin omilla kuntotunneilla. Se oli paras päätös pitkästä aikaan myös omalle kohdalleni. Huolet ja murheet lapsista ja alituinen kamppailu sairauteni kanssa olivat vieneet minulta innon harrastaa liikuntaa. Olihan minulla todella aikoja, jolloin minun ei uskottu enää koskaan kykenevän kävelemään. Olen aina ollut luonteeltani periksiantamaton ja sinnikäs, niinpä laihdutin ja harjoittelin päivittäin kivusta huolimatta. Ensin ylös. Sitten askel, toinen jne. Lääkitys vei sen pahimman kivun kärjen ja niin tämä mamma käveli taas. Jos joku olisi silloin sanonut, että " kuule Marusja, sä alat kohta lyömään ja potkimaan säkkiä"... olisin pitänyt tyyppiä täysin kajahtaneena. Mutta tässä sitä ollaan!! Kunto kohonneena ja kroppa kiinteämpänä ja mieli aurinkoa täynnä! Sen tunteen haluaisin jakaa kaikkien kanssa.
Jos sinä, joka nyt luet tätä, pähkäilet mielessäsi, että pystynkö tai kehtaanko tulla? Tai jotain muuta sellaisia omia "mörköjä", koska niitä ne ovat. Kerroinkin jo olevani periksiantamaton luonne, sen negatiivinen puoli on armottomuus itseään kohtaan. Kun silloin aikoinaan "googletin" kung fu saleja, törmäsin SSKF:n sivuihin. Luin ne tietysti ja kehitin itselleni hetimiten ongelman. Vaikka innostuin niin ajattelin, että voi jukra toi tyyppi on harrastanut jotain 100 vuotta ja se on kamppailulajien superhyperguru... enhän mä voi mitenkään kuluttaa sen kallista aikaa. Koin olevani yksi maanvaiva, joka ei vaan muista tai osaa tehdä liikkeitä oikein. Aikaa kului ja huomasin sen "gurun" olevan suorastaan herttainen, niin kuin jokainen heistä valmentajista on. He ovat kaikki Peter (se pääguru) ja hänen gurutiiminsä Kristina, Jarmo, Tiina ja Aki kannustavia, iloisia ja aina jakamassa meille osaamistaan.
Siis sinulle pähkäilijä, haluankin sanoa että tule ehdottomasti avoimin mielin ja usko itseesi. Sinusta pidetään täällä hyvää huolta. Lopuksi jaan kanssasi oman mottoni; ”Elämä on tänään, tässä ja nyt. Unelmat siivittävät etappi etapilta mahdottomasta mahdolliseen. Jokaisen jäätävän pakkasyön jälkeen on lähempänä se päivä milloin näkee kevään ensimmäisen perhosen.”
Marusja
Ps. Takapotkut. Ne "hevosenpotkut" ovat minulle käsittämättömän vaikeita, mutta tämä "tamma" aikoo oppia sen taidon. Ja se on vissi se 😊
